Energiapolitiikka ei riitä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi

(24.5.2010 / THL)  Energiaan keskittyminen ei yksin riitä ilmastomuutoksen torjunnassa tai siihen sopeutumisessa. Lisäksi tarvitaan laajaa uudelleen arviota elämismuodostamme: kuinka tuotamme, jaamme ja ymmärrämme hyvinvoinnin, todetaan eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta tilaamassa raportissa.

Hyvinvointi ilmastonmuutoksen oloissa? -raportin mukaan pohjoismainen hyvinvointivaltio on ollut taloudellisesti tehokas tapa tuottaa ja jakaa suhteellisen tasa-arvoisesti hyvinvointia.

"Malli sinänsä on toimiva. Mutta elämänmuotomme ei ole ekologisesti kestävä," raportissa todetaan.

Raportissa tarkastellaan hyvinvointia monelta tasolta ja osoitetaan, kuinka ihmisten toiminnasta on seurannut pakottava tarve muutoksiin. Raportissa pohditaan jatkuvan taloudellisen kasvun ja kulutuksen välttämättömyyttä sekä avataan näköaloja ympäristötietoisen ja sosiaalisen yhteiskunnan rakentamiseen.

Matalan kasvun degrowth-mallissa on keskeistä ekologisia rajoja kunnioittavan makrotalouden rakentaminen, kulutuskulttuurista irrottautuminen sekä työn ja hyvinvoinnin edellytysten tasa-arvoinen jakaminen.

Raportti liittyy Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan hankkeeseen hyvinvointimallimme tabuista. Tässä raportissa päädytään tabujen ryppääseen. Hyvinvointimallimme taustatabu syntyy vääristyneestä luontosuhteesta. Ydintabu on talouden ja kulutuksen jatkuvan kasvun itsestäänselvyys. Siitä seuraa oheistabuja kuten aineellisen vaurauden ylikorostuminen hyvinvoinnissa. Oheistabuihin kuuluvat myös eriarvoisuuden kasvun hiljainen hyväksyntä sekä epätasapaino kauppiasmoraalin ja huolenpitomoraalin välillä.

Green New Deal

Raportissa ehdotetaan laaja-alaisen strategian tekemistä ekologiseen hyvinvointivaltioon siirtymiseksi, johon kuuluvat kestävä makrotalous sekä kansalaisten hyvinvointi ja terveys. Uudistuksia tarvitaan paitsi energiatuotannossa ja elinkeinorakenteessa myös elämäntavoissa. On löydettävä ympäristö- ja hyvinvointipolitiikan yhteiset juuret, jotka ulottuvat ymmärrykseen siitä, ettei ole ekologisesta perustasta irrallista hyvinvointia.

Lisäksi ehdotetaan arkiyhteisöissä kuten työpaikoilla materiavirtojen maksimaalista ekosaneerausta sekä ihmisen ja luonnon erottamattomuuteen pohjautuvan maailmankuvan opiskelua osana kunkin yhteisön perustehtäviä. Ympäristötietoisen sosiaalisen sivistymisen edistämiseksi ehdotetaan ekoakatemioiden perustamista niin, että eri-ikäiset ihmiset voisivat opiskella yhdessä kestäviä elämäntapoja.

Marjatta Bardy ja Sanna Parrukoski (toim.), Hyvinvointi ilmastonmuutoksen oloissa?
Keskustelunavauksia tulevaisuusvaliokunnalle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2010.
Raportti on luettavissa THL:n verkkosivuilla
http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/787f9c3c-c217-4024-b2aa-50530fd322d6