Suomalainen onni syntyy useimmiten parisuhteissa

(18.11.2009 / Väestöliitto)  Parisuhteiden onnellisuus on lisääntynyt merkittävästi 1970-luvun jälkeen, vaikka elämä on muuttunut stressaavammaksi. Uskollisuudesta on tullut jopa eurooppalaisittain suomalaisten parisuhdeonnen erityinen tunnusmerkki. Ehkä vastoin odotuksia raha ei sen sijaan ole tavallisesti tuonut parisuhteissa onnea eivätkä alkoholin erilaiset käyttötavat ole vieneet sitä. Onni ei myös ole paljokaan vähentynyt pitkään kestäneissä parisuhteissa.

Onnellisuus, seksuaalinen aktiivisuus ja seksuaalielämän tyydyttävyys kasautuvat vahvasti yhteen. Parisuhdeonnea on vaikea saavuttaa ilman keskinäistä intiimiä läheisyyttä ja hyvin toimivaa seksuaalista suhdetta. Onnettomuus ja stressi kulkevat puolestaan yhdessä. Onnettomissa liitoissa eläneillä oli paljon stressiä. Onnellisissa parisuhteissa oman elämän tukihenkilö löytyi ihan viereltä.

Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontulan Parisuhdeonnen avaimet ja esteet –perhebarometrin tavoitteena on esittää tutkittua tietoa parisuhdeonnesta, sen edellytyksistä ja esteistä. Barometrin aineistona ovat 1970-luvulta nykypäivään neljä kertaa kerätyt FINSEX-tutkimusten tutkimusaineistot, joissa aikuisväestöltä on kysytty mm. parisuhdeonnesta, sen kehityksestä ja siihen vaikuttavista asioista.  Perhebarometrin toisena aineistona on kansainvälinen tutkimuskirjallisuus, joka käsittelee parisuhdeonnea.

Ihmiset tavoittelevat onnea, koska se tuo muassaan psyykkistä hyvinvointia ja elämänhallintaa.  Tie onneen helpottuu kun rinnalla on rakastettu, puoliso tai perhe.  Onnea on kuitenkin tutkittu hyvin vähän, onnettomuutta ja epäonnistumista esimerkiksi parisuhteissa sitäkin enemmän. 

Parisuhteet ovat ihmisille tärkeitä. Reilut kaksi kolmasosaa suomalaisista miehistä ja naisista valitsisi itselleen parhaaksi elämäntavaksi uskollisessa parisuhteessa asumisen. Tällaisten suhteiden suosio on kasvanut hieman 1990-luvulta 2000-luvulle. 80 prosenttia suomalaisista myös toteuttaa toiveensa.

Suomalaiset parisuhteet ovat onnellisia

Tunne molemminpuolisesta rakkaudesta on ollut hyvin yleinen suomalaisissa parisuhteissa. Suhdetta jatketaan kuitenkin vain niin kauan kuin rakkautta riittää. Rakkaus on suhteen perusta ja onnellisuuden välttämätön ehto.

Suomalaiset parisuhteet ovat onnellisia. Vähintään melko onnellisessa parisuhteessa koki elävänsä miehistä 83 ja naisista 84 prosenttia. Hyvin onnellisia oli kolmannes. Joka viidettä parisuhdetta ei sen sijaan ole koettu onnelliseksi. Melko onnettomia oli kuitenkin vain 2 prosenttia ja hyvin onnettomia puoli prosenttia parisuhteissa elävistä.

Avio-onni on tutkimusaineistojen perusteella kasvanut merkittävästi 1970-luvulta.  Tämä johtunee siitä, että onnettomista liitoista erotaan. Vastoin yleistä käsitystä yhteiset vuodet tai eläkkeelle jääminen eivät merkittävästi vähennä parisuhdeonnea. Parisuhdeonni ei ole siten vain uusille suhteille kuuluva oikeus. 

Nuorten parisuhteet ovat hieman onnellisempia kuin vanhempien. Avo- ja avioliitot ovat sen sijaan lähes yhtä onnellisia. Suhteen virallistamisen tuottama varmuus ei siten yleensä lisää onnea. Huomattavaa on kuitenkin se, että parisuhteessa elävät ovat onnellisempia kuin erillissuhteessa tai yksin elävät.

Onnea on vaikea saavuttaa ilman parisuhdetta. Parisuhteissa elävillä menee elämässä monin tavoin paremmin kuin yksinelävillä. Parisuhteessa elävillä on vähemmän psyykkisiä paineita ja sairastavuutta kuin muilla. Erityisesti yksinelävät miehet ovat vähemmän onnellisia kuin parisuhteessa olevat. Muita vaikeampaa on yksinelävillä keski-ikäisillä miehillä, heillä on suuri vaara joutua sosiaalisesti syrjäytyneeksi.

Kumppanin onnistunut valinta on onnen perusta

Parisuhdeonnen saavuttamisen ydinasia on kumppanin onnistunut valinta. Arvojen samankaltaisuus, molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus sekä oikeudenmukaisuuden tunne parisuhteessa lisäävät onnen edellytyksiä. 

Yksinäisyyden tunteen puuttuminen on myös parisuhdeonnen ennakkoehto, mutta se ei sinällään takaa onnea.  Onni syntyy vasta toimivassa ja tyydyttävässä vuorovaikutuksessa oman parin kanssa. 

Parisuhteen laadun ja onnellisuuden tärkeänä kriteerinä on luottamus kumppania ja hänen uskollisuuttaan kohtaan. Kumppanin tai puolison seksuaalisesta uskollisuudesta on tullut 1970-luvulta lähtien yhä tärkeämpi asia Suomessa. Uskottomuus on heikentänyt parisuhteen onnellisuutta ja johtanut usein eroon. 

Samalla tyydyttäväksi koettu seksuaalielämä on tärkeää parisuhteen onnellisuudelle. Seksuaalisesti itsensä taitaviksi ja puoleensavetäviksi kokevat ovat onnellisempia parisuhteessa. Seksuaalisesti ei-aktiiviset parisuhteet ovatkin vain harvoin onnellisia.

Onnellisissa parisuhteissa toiselta saa sosiaalista tukea, iloja ja suruja jaetaan. Tämä toimii puskurina epätoivoa vastaan. Kommunikaatiokyvyt ja konfliktien ratkaisutaidot ovat myös tärkeitä ominaisuuksia parisuhdeonnea rakennettaessa. 

Sen sijaan raha ei tuo onnea; jos perheen tai parisuhteen perustoimeentulo on kunnossa, ei lisätuloilla ole enää oleellista vaikutusta onnellisuuteen.  – Tämä havainto tulisi huomioida kansalaisten hyvinvoinnin kehittämiseen liittyvässä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, taloustalkoista pitäisi siirtyä onnellisuustalkoisiin, esittää Osmo Kontula. 

Mikä murentaa onnea ja johtaa eroon?

Lapsen syntymä on varsinkin monille miehille kriisin paikka ja joskus jopa laukaiseva tekijä erolle. Tämä selittyy sillä, että huomioi siirtyy kumppanista lapseen ja seksin määrä ainakin väliaikaisesti vähenee. Niillä, jotka ovat suhteeseensa vähemmän tyytyväisiä, saattaa lapsen tulo sen sijaan lisätä onnellisuutta. Lapsesta tulee suhdetta vahvistava yhteinen projekti. Yli 40-vuotiailla ei lapsen kanssa eläminen tutkimuksen mukaan enää vaikuttanut arvioihin omasta onnellisuudesta ja yhteiselämästä kumppanin kanssa. 

Vaikka neljä viidesosaa parisuhteessa elävistä arvioi vuonna 2007 seksuaalielämänsä ainakin melko tyydyttäväksi, niin tyytyväisyys omaan seksuaalielämään on tasaisesti laskenut tutkimuskerrasta toiseen. Haastetta suomalaisiin parisuhteisiin tuo se, että naiset kokevat aiempaa useammin toistuvaa oman seksuaalisen halun puutetta. Se oli heillä neljä kertaa yleisempää kuin miehillä. 

Stressi heijastuu kielteisellä tavalla parisuhteeseen. Stressin määrä on lisääntynyt, vuonna 2007 parisuhteessa elävillä naisilla oli stressiä enemmän kuin koskaan ennen. Eri tutkimusvuosina parisuhdeonni oli ollut sekä miehillä että naisilla keskimäärin sitä parempi mitä vähemmän heillä oli ollut stressiä.

Vaikka raha ei tuo onnea, niin suoranaiset taloudelliset vaikeudet synnyttävät stressiä, josta ei selvitä ilman puolisoiden hyvää keskinäistä tukea. 

Jos suhde ei voi hyvin tunnetasolla, sillä on melkoinen riski hajota. Suhdetta jatketaankin vain niin kauan kuin rakkautta riittää. Henkinen ja fyysinen etääntyminen voivat myös aloittaa eroon johtavan prosessiin.  
Myös voimakas mustasukkaisuus voi muodostua suureksi riskiksi eroon ajautumiselle. Joka toisessa eroon liittyneessä suhteessa oli koettu jossain vaiheessa uskottomuutta. Huonosta suhteesta eroaminen on lisännyt onnea, kun taas hyvästä suhteesta eroaminen tuottaa syvää onnettomuutta.