 |
|
|
|
ISSN 1797-3120
HarrastuksetYhteiskunta ja me Paikkakunnat Työ Lemmikit Vapaa aika
|
Suuri osa yksin asuvista on myös köyhiä (Ajassa Nyt) Yhä suurempi osa yksin asuvista kansalaisista jää köyhyysrajan alapuolelle. Vastoin usein vallitsevaa käsitystä yksin asuvien valtaosa ei ole nuoria, sillä ikäryhmistä eniten heitä on 45-64-vuotiaissa, joiden osuus yksinasuvista on noin kolmannes. Tilastojen mukaan köyhyys kohdistuu yhä selvemmin yksin asuviin kansalaisiin, joiden osuus köyhyysrajan alittaneista on peräti 43 prosenttia. Yksinasuvista alimpaan tuloviidennekseen kuuluu yli 40 prosenttia suomalaisista. Asiasta kertoi ensimmäisenä Verkkouutiset.
Helsingissä 10.12.2008 pidetyssä "Kuuleeko kukaan köyhää" -luentosarjassa puhuneen peruspalveluministeri Paula Risikon mukaan köyhien kasvavaan määrään liittyvät ongelmat koskevat tuloerojen ohella myös terveys- ja kulutuseroja sekä sosiaalisen nousun vaikeutumista. Hänen mukaansa keinoja köyhyyden vähentämisessä ovat mm. työttömyysjaksojen lyhentäminen, vajaakuntoisten työllistämisen helpottaminen sekä lyhytaikaisten töiden vastaanottamisen kannustavammaksi tekeminen. Risikko kiinnitti huomiota myös sosiaaliturvan uudistusta käsittelevän SATA-komitean tavoitteisiin. Köyhyyttä mitataan monilla mittareilla Köyhyysraja voidaan määritellä monella eri tavalla. Sen mittaamisessa ei ole yksiselitteistä tapaa, mutta EU-maissa käytetään yleisesti niin sanottua suhteellisen köyhyyden määritelmää. Suhteellinen köyhyysraja määritellään köyhimmän väestönosan tulotaso verrattuna keskimääräiseen tulotasoon, mediaanituloon. Köyhinä pidetään niitä, joiden tulotaso jää alle 60 prosenttiin väestön mediaanituloista eli suuruusjärjestykseen asetettujen tulojen keskimmäisestä arvosta. Tällä mittarilla esimerkiksi täysi suomalainen kansaneläke jää selkeästi EU:n määrittelemän köyhyysrajan alle. Suhteellinen metodi sisältää kuitenkin ongelmia, sillä siinä ei eroteta elinolosuhteiden eroja vauraudeltaan hyvin eritasoisissa maissa, eikä sillä tavoiteta kaikkia ihmisten elintasoon vaikuttavia sosiaalisia ja taloudellisia tekijöitä. Suhteellista metodia on Suomessa käyttänyt tutkimuksissaan mm. Kansaneläkelaitoksen tutkimustohtori Olli Kangas, jonka mukaan köyhyys on vuosina 1995- 2005 kasvanut Suomessa 11,5 prosentista 13,4 prosenttiin. Absoluuttinen mittaustapa, jota suositaan vaikkapa Yhdysvalloissa, mittaa esimerkiksi ruokakorin avulla henkilön toimeentuloa. Köyhyyden määrittelyssä väestö voidaan myös jakaa kymmenyksiin, jolloin puhutaan tulotasoltaan alimmasta ja ylimmästä kymmenyksestä eli väestön kymmenestä köyhimmästä ja rikkaimmasta prosentista. Näiden kymmenysten tulojen osuus koko kansan tuloihin on verrattuna kertoo tulojakautuman tasaisuudesta tai eriarvoisuudesta. Maailmanpankki mittaa köyhyyttä julkaisemalla tilastoja alle yhdellä Yhdysvaltain dollarilla päivässä elävistä henkilöistä. Tällaiset tulotasot ovat yleisiä kehitysmaissa. Tilastoa on laajennettu myös kahteen ja neljään dollariin päivässä. Köyhyys on lisääntynyt Euroopan unioni on Verkkouutisten mukaan julistanut vuoden 2010 köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi Vuoden tavoitteena on paitsi tukea syrjäytymisen vastaisia toimia myös lisätä yhteisvastuuta ja osallistumisen mahdollisuuksia. Tavoitteita pidetään erittäin vaativina alkaneen talouskriisin oloissa, sillä yleensä kriisien aikana päätöksentekijät puuttuvat herkimmin juuri kasvavien sosiaalimenojen osuuteen valtioiden kokonaismenoista. Ministeri Risikko korosti "Kuuleeko kukaan köyhää" -luennolla SATA-komitean työn tavoitteena olevan pienituloisten aseman parantaminen, sekavan sosiaalilainsäädännön ymmärrettävyyden parantaminen ja johdonmukaistaminen sekä sosiaaliturvaetuuksien hakuaikojen lyhentäminen ja yksinkertaistaminen. Niin sanottuun yhden luukun järjestelmään eli kansalaispalkan suuntaan siirtymistä hän ei kuitenkaan luvannut olevan tulossa.
|
