Tekninen rikostutkinta 100 vuotta - C.S.I., totta vai tarua

(27.11.2008 Poliisi)  Tekninen rikostutkinta käynnistyi Suomessa sata vuotta sitten, kun senaatin talousosasto päätti vuoden 1908 joulukuussa ottaa sormenjäljet henkilörekisteröinnin menetelmäksi. Samalla perustettiin Helsingin poliisilaitokselle antropometrinen toimisto, joka alkoi kerätä sormenjälkikokoelmaa rikollisista ja kehittää teknistä rikostutkintaa yleisemmin. Teknisen rikostutkinnan eteneminen on seurannut luonnontieteiden ja teknologian yleisiä kehityslinjoja. 1900-luvun puolivälin molemmin puolin tunnusomaista oli varsinkin kemiallisten analyysimenetelmien muotoutuminen herkemmiksi ja selektiivisemmiksi.

1980-luvulta alkaen tietotekniikan hyödyntämismahdollisuudet ovat jatkuvasti kasvaneet. Nykyisin käytännöllisesti katsoen kaikki tutkimuslaitteet on liitetty tietoverkkoihin, ja pian rikostutkijat voivat olla yhteydessä laboratorioon suoraan rikospaikalta.

Teknisen rikostutkinnan menetelmillä tuotettavaa aineistoa pidetään yleisesti ns. kovana näyttönä. Tulosten ja johtopäätösten luotettavuutta tukee laatujärjestelmä, jonka avulla varmistetaan, että mm. henkilöstön pätevyys, tutkimuslaitteiden toimintakunto, näytteiden liikkuminen ja käsittely sekä käytettävät menetelmät vastaavat työlle asetettuja vaatimuksia.

Laatujärjestelmä on säännöllisen ulkopuolisen arvioinnin kohteena. Päinvastoin kuin eräissä muissa maissa, Suomessa ei ole ilmennyt tapauksia, joissa rikosteknisen laboratorion tutkimustulos olisi osoitettu virheelliseksi.

Tekninen rikostutkinta on viime vuosien aikana noussut suuren yleisön tietoisuuteen huippusuosittujen C.S.I. -televisiosarjojen kautta. Ne ovat muovanneet paitsi kansalaisten myös lainvalvojien ja oikeusviranomaisten käsityksiä työn sisällöstä, tutkimusmenetelmistä ja -välineistä sekä teknisen rikostutkinnan mahdollisuuksista rikosten selvittämisessä. Helsingin poliisin teknisen rikostutkinnan yksikön johtaja, ylikomisarioAntti Leppilahti kertoo tutkijoiden joutuvan toistuvasti vastaamaan kysymykseen, onko jokin tietty tv-sarjassa käytetty tutkimusmenetelmä totta.

- Televisiosarja perustuu monilta osin todellisuuteen. Esimerkiksi rikospaikkatutkinta itsessään on rikostutkinnan perustyötä. Samaten sarjassa voidaan tunnistaa samoja tutkimusalueita, joita todellisuudessakin esiintyy, esimerkiksi sormenjälki-, DNA-, jalkineenjälki-, kuitu-, karva-, ase- ja pienhiukkastutkimukset. Totta on myös monien teknisten laitteiden käyttö, vaikkapa forensisten valolähteiden käyttö näytteiden etsinnässä ja tutkinnassa, Leppilahti kertoo.

Tarua sen sijaan on sarjan luoma mielikuva työn helppoudesta ja nopeudesta. Näytteiden etsintä ja taltiointi rikospaikalta, jatkotutkimukset, analysoinnit ja tulosten saaminen eivät todellisuudessa tapahdu salamannopeasti kuten tv-sarjassa.

- Sarjassa teknisten tutkijoiden työhön liittyy myös epäiltyjen kiinniotto, puhutus ja kuulustelu. Todellisuudessa tekninen rikostutkinta on erotettu taktisesta tutkinnasta, eivätkä tutkijat käytännössä ole henkilökohtaisesti tekemisissä rikoksesta epäiltyjen kanssa, Leppilahti toteaa.